Työaikapankkia koskevat neuvottelut päättyivät tuloksettomina

18.12.2023

Työntekijöiden paljon toivomaa ja tunnetusti työhyvinvointia parantavaa työaikapankkia koskevat neuvottelut Pirkanmaan hyvinvointialueen ja työntekijöitä edustavien ammattijärjestöjen välillä alkoivat tiistaina 21.11. ja päättyivät perjantaina 1.12. Sopua ei neuvotteluissa löytynyt.

Jo etukäteen oli kuulunut huhuja siitä, että Pirkanmaan hyvinvointialue työnantajana suhtautuisi työaikapankkiin varsin nihkeästi. Tämä siitäkin huolimatta, että myös viranhaltijoiden esihenkilöinä toimivat poliittiset päättäjät olivat työaikapankin käyttöönottoon kannustaneet. Työnantaja ei kuitenkaan halunnut aidosti olla sopimassa työhyvinvointia ja -tyytyväisyyttä parantavan mallin käyttöönottamisesta.

Pirkanmaan hyvinvointialueen esittämä malli työaikapankista oli varsin erilainen ja huomattavasti suppeampi kuin millaisena työntekijät työaikapankin aiemmilta työnantajiltaan kunnista ja sairaanhoitopiiristä muistavat. Lisäksi työaikapankki olisi työnantajan esittämässä mallissa ollut vain harvojen ja valittujen käytettävissä oleva mahdollisuus. Yksikään työntekijöitä edustava järjestö ei ollut valmis hyväksymään työnantajan esittämää mallia.

Keskeiset syyt miksi sopua ei löydetty:

  • Työnantaja esitti, että työaikapankki olisi koskenut ainoastaan SOTE-sopimuksen jaksotyössä olevaa henkilökuntaa. Jo pelkästään Pirhan hoitohenkilökunnasta iso osa työskentelee muissa työaikamuodoissa kuin jaksotyössä. Näin ollen esimerkiksi suun terveyspalveluissa, poliklinikoilla ja avomielenterveyshoidossa työskentelevät eivät olisi voineet pankkiin liittyä. Muista ammattiryhmistä sekä HYVTES:n soveltamisalalla työskentelevistä puhumattakaan.
  • Työnantajan ehdotuksen mukaan pankkiin olisi voinut tallettaa ainoastaan työnantajan määräämistä lisä- ja ylitöistä syntyneitä aikakorvauksia. Muita työaikakorvauksia, kuten ilta- ja yötyökorvauksia, ei pankkiin olisi voinut tallentaa.
  • Työaikapankkia ei olisi saanut ottaa käyttöön ilman palvelualuejohtajan tai tehtäväaluejohtajan päätöstä siitä, missä yksiköissä pankkia voi käyttää ja missä ei. Työnantaja olisi siis erikseen määritellyt ne yksiköt, joiden työntekijöille olisi annettu halutessaan mahdollisuus pankkiin liittyä.
  • Sen sijaan että pankkivapaiden ajankohdasta olisi sovittu työntekijän ja työnantajan välillä, olisi työnantaja voinut tehdä yksipuolisen päätöksen pankkivapaiden ajankohdasta. Työvuorolistan vahvistamisen jälkeen ei enää olisi ollut mahdollisuutta sopia pankkivapaiden pitämisestä tai pankin hyödyntämisestä muihin äkillisiin toiveisiin/tarpeisiin.

Käytännössä työnantajan asettamat ehdot työaikapankille olivat jo etukäteen muotoiltu sellaisiksi, että työnantajakin varmasti tiesi että niillä ei vielä neuvottelutulosta synny. Etukäteen moni työntekijä pohti sitä, että neuvotellaanko työaikapankista vain näön vuoksi, jotta työnantaja voi sanoa tarjonneensa pankkia. Tämä työnantajan ehdotus työaikapankista ei ainakaan vähennä näitä ajatuksia.

Työnantajalla on tietysti huoli henkilökunnan riittävyydestä, mutta sen osaltahan pankki olisi tarjonnut pikemminkin enemmän joustavuutta kuin oikeaa haittaa. Kun näitä työnantajan huolia neuvotteluissa kävimme läpi, esitimme toiveen että neuvotteluihin kutsuttaisiin mukaan myös sellaisia työnantajan edustajia jotka käytännön hoito- ja asiakastyötä tuntevat ja johtavat, jotta heidän kanssaan oltaisiin voitu keskustella suoraan. Tämä toive kuitenkin tyrmättiin työnantajan taholta.